Peace in Me / Rauha minussa

Photo Credit: Cerro Santa Lucia in Santiago, Chile by Maria Hakasalo

I sit in a subway in Santiago, Chile. My husband sits at the other end of the full car. I am worried. The next day we go in different directions. He will leave by himself for a backpacking trip to Paraguay, to Iguazu Falls in Brazil and later to Argentina, while I will spend a week in Punta de Tralca, Chile. I will be safe–his experience is an unknown. Who knows, it may even be a bit dangerous. Something in me is absolutely scared.

A man gets on the subway car with another man. They are  standing near the door. The man holds on to an adjacent bar. Noticing him, I suddenly start to feel my feet firmly against the floor of the car. Peace begins to rise up all over my body. I look at the man when he speaks to his companion.  Just an ordinary man about sixty years old carrying a briefcase in his hand. He’s taller than other men in the car.

I look at people around me curiously: could I find someone else with the same peace in their face and in their whole appearance? Not a soul.

After a while, the man leaves the subway. Deep peace in me does not disappear.

This experience reminds me of focusing, when I am with issues, thoughts or feelings that can arise, there is resistance, fear, and hardening in me. When I pay attention to the support of the floor, the chair, the environment, the listener, I start to feel my grounded presence and me here that is completely safe and peaceful.

Later, I realize that the peace of that man resonated with the peace that was just hidden somewhere in me at that moment. There is a peace in me, and I can find it even in a painful moment.

I can feel the same when listening to Kevin’s attunement at:

Looking for the Life Support to Move Forward the Complexity of a Growing Me?


Istun metrovaunussa Santiagossa, Chilessä. Puolisoni istuu toisessa päässä täyttä vaunua. Olen huolissani. Seuraavana päivänä me menemme eri suuntiin. Hän lähtee yksin reppureissailemaan Paraguayhin, ja Iguassun putouksille sekä Brasilian että Argentiinan puolelle samaan aikaan, kun minä vietän viikon Punta de Tralcassa, Chilessä. Minä olen turvassa, hän tuntemattomassa, kuka tietää, jopa vaarallisessa paikassa. Joku minussa on todella peloissaan.

Metrovaunuun nousee mies toisen miehen kanssa. He jäävät seisomaan oven suulle. Mies ottaa tukea viereisestä tangosta. Kun näen hänet, alan yhtäkkiä tuntea jalkapohjani tukevasti vaunun lattiaa vasten. Rauha alkaa nousta ylöspäin koko kehooni. Katson miestä, kun hän puhuu toiselle. Aivan tavallinen mies, noin kuudenkymmenen ikäinen salkku kädessään. Pidempi kuin moni mies ympärillään.

Katson ihmisiä ympärilläni uteliaana: löytyisikö joku toinenkin, jonka kasvoista ja koko olemuksesta huokuisi sama rauha kuin miehestä vierelläni. Ei ketään.

Jonkun ajan päästä mies poistuu metrosta. Minussa asuva syvä rauha ei häviä.

Tämä kokemus muistuttaa fokusointia. Sitä, kuinka olen asioiden, ajatusten tai tunteiden kansssa, jotka voivat herättää minussa vastustusta, pelkoa, jähmettymistä. Kun vien huomion lattian, tuolin, ympäristön ja kuuntelijani antamaan tukeen, alan tuntea, kuinka jalkani juurtuvat maahan ja löydän sen osan minusta, joka on täysin turvassa, jolla on täysi rauha vain olla.

Myöhemmin oivallan, että miehen rauha resonoi minussa itsessäni sillä hetkellä piiloutuneena olleen rauhan kanssa. Minussakin on se rauha, ja voin löytää sen kipeälläkin hetkellä.

Kevinin harjoitus vie minut tähän samaan tunnelmaan. Löydät sen täältä

Subscribe to Blog via Email

Enter your email address to subscribe to this blog and receive notifications of new posts by email.